Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuulumisia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuulumisia. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. syyskuuta 2016

Blogger Recognition Award -tunnustus




 Elämäni (blogihistoriani) ensimmäinen palkinto, nimittäin Blogger Recognition Award-tunnustus, jonka minulle antoi Virkattu Ruutu -bloggari Kati. Tuli kyllä ihan puskista ja Katin kuvaus blogistani lämmitti mieltä!  Kiva kuulla että joku on löytänyt blogini ja vieläpä pitänyt siitä :)

 

Palkinnon idea:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.



 Kuinka aloitin bloggaamisen?

Minulla on ollut aiemmin pari blogia, en tiedä itseasiassa onko toinen vielä elossa, pitänee tarkistaa :D Tämä jälkimmäinen blogi oli myös käsityöblogi, ajatuksena oli pitää ns. päiväkirjaa kaikista omista töistäni. Blogin pitäminen jäi jossain vaiheessa ja heräsi taas henkiin elokuussa 2014 (piti ihan luntata). Tällä kertaa päätin keskittää blogin virkkauksen ympärille, onhan virkkaus se mun juttu :) Virkkailijana sitä kiikaroi virkkausideoita ja käsityöblogit painottuvat monesti neulonnan ympärille, joten tavallaan halusin nostaa myös virkkauksen sinne neulonnan rinnalle. Neulon toki itsekin aina joskus, mutta virkkaus on imaissut mukaansa. Aluksi blogi oli enempi töitteni "esittelyä", nyttemmin koitan luoda uutta ja tarjota ohjeita ja ideoita muillekin.


Ohjeita aloittelevalle bloggaajalle

Mitähän tähän sanoisi.. Tunnen olevani itsekin vasta aloittelija :D No, aluksi tarvitsee varmasti olla joku "juttu" josta ammentaa asiaa, olkoon se sitten lifestyle, vaatteet tai ompelu. Kirjoittaahan voi ihan vain omaksi ilokseenkin. Jos toivoo saavansa blogille myös lukijakuntaa, kannattaa varmaan miettiä, mikä lukijoita kiinnostaa. Itse huomasin ainakin, että lukijavirrat lähtivät nousuun, kun blogissa alkoi olla omia ohjeitani pelkkien "ideakuvien" sijaan. Sitten se lukijoiden saaminen. Blogiin on hyvin vaikea löytää jos et mainitse siitä missään. Itse olen aika arka mainostamaan omaa blogiani, mutta silloin tällöin linkkaamalla blogitekstin esim. aiheeseen sopivaan facebookryhmään saa aina uusia kävijöitä sivuille ja sitä kautta ihmiset löytävät blogisi ja mahdollisesti jäävät myös seuraamaan. Sitten vielä sananen ulkoasusta. Itse ainakin pidän selkeistä ja ammattimaisen siisteistä blogeista, selkeillä ja hyvillä kuvilla. Myös kuvan kuvakulmalla on merkitystä, kuvaamiseen kannattaa panostaa :) 
Annan Blogger Recognition Award- palkinnon..

vain kahdelle blogille
Täällä virkkaillaan kaikkea kivaa ja 
ulkoasusta + kuvista plussaa! :)


Täällä myös hyvällä maulla virkattuja juttuja 
sekä muitakin käsitöitä. Kiva ollut
 seurata myös imetyskoru"bisneksen" alkua :)


Ajattelin että annan palkinnon seurantalistani parhaimmille, ja nämä pomppasivat sieltä esiin. Käykää muutkin kurkkaamassa, jos ette ole jo käyneet :)


perjantai 16. syyskuuta 2016

Tablettien tarina

Pitkästä aikaa taas päivitän blogiani. Täällä ollaan, vaikka postaustahti onkin hitaanpuoleinen. Olen ajatellut pitää blogin tiiviisti virkkaustöissä ja blogi on päivittynytkin sitä mukaa kun jotain julkaistavaa tulee. Lapset, koti ja piha on pitänyt huolen siitä, ettei paljon luppoaikaa ole jäänyt.         Kesälomareissulla Varkaudessa ostin käsityöliikkeestä harmaata kierrätyspuuvillaa ajatuksissa tabletit keittiöön. 3,5 koukulla malli syntyi tehdessä ja ajatuksena oli lopuksi  tärkätä aluset kovapinttaisiksi.



Tässä kätevä tapa päätellä virkkuutyö huomaamattomasti.


Löysin muutamasta paikkaa ohjeet Maizena-tärkille, johon tuli 50g maissitärkkelystä ja 2dl kylmää vettä. Tärkättävä liina kastellaan läpikotaisin ja puristetaan valuvat vedet, liotetaan Maizenavedessä, puristetaan taas ja levitetään pingotukseen. Hieman kuivuttuaan voi silittää kuivaksi.


 Minähän kastelin kaikki läpyskät kertaheitolla ja tein nelinkertaisen satsin tärkkiä. Tärkkäsin yhden ja pingotin muotoonsa (Ikean kaislasta tms punotut tabletit on aika hyviä pingotusalusia, välissä  leivinpaperi). Sitten aloin innoissani silittämään. Kohta kärähti raudanpohjaan kiinni jotain töhnää ja lopetin silitykset siihen. Koitin uunissa 50 asteessa nopeuttaa kuivumista jokusen tunnin ajan. Seuraavana päivänä liina oli niin kuiva että uskalsin irrottaa neulat. Hyvinhän se loppuviimein tärkkäytyi muotoonsa, lopputulos on silti pehmeän tuntuinen, mutta kuitenkin jämähtänyt muotoonsa hyvin. Totesin, että meidän ruokapöytään turhan riskialtis tabletti, kaavailin enempi jotain kovapintaiseksi tärkättyä tablettia, josta saisi ruokatahroja ehkä pyyhittyä pois.

 Noh, jääköön pöytäliinaksi :D


Piirsin nyt kuitenkin ohjekuvan, josta tuli enempi munanmuotoinen kuin ympyrä. Ohje käy tabletille tai liinalle.





PS. jotain täytyisi keksiä niille kolmelle muulle... :D

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Seinätasku


 Kevääseen on mahtunut paljon kaikenlaista,  niin ilon kuin surun aiheita, ja käsityörintamalla on ollut aika hiljaista. Ilon aiheisiin kuuluu muutto omaan kotiin ja sekös on osaltaan kaikkine pakkausrumbineen vienyt aikaa.. Nyt ollaan onnellisesti uudessa kodissa ja tästälähin virkataankin tässä kodissa ;)
    Ensimmäinen virkkaus tähän torppaan oli seinälle ripustettava taskuvaate (ei nyt tullut parempaakaan nimeä mieleen :D). Vessassa on aika vähänlaisesti säilytystilaa ja piti saada jotain pussukan tapaista johon sulloa harjat, voiteet ym pöydältä pyörimästä.

     Aluksi virkkasin suorakaiteen muotoisen takakappaleen taskuille ja kaksi matalampaa taskua, tähän tyyliin:

Virkkasin trikookuteesta 8mm koukulla ensin 23 ketjusilmukkaa + 2 ketjusilmukkaa (1 pp). Sitten 23. ketjusilmukan kohdalle puolipylväs ja siitä jokaiseen samanlainen. Kahdella ketjusilmukalla noustaan ylös (1 pp) ja taas jokaiseen silmukkaan 1 pp, eli yhteensä 23. Käytännössä takakappaleiden ja taskujen leveydeksi tuli 24 puolipylvästä ja korkeus oman maun mukaan. Suosittelisin kuitenkin, että taskuille tekee tarpeeksi korkeutta. Jos niistä tulee kovin matalia, ne alkavat lörpöttää kun laittaa tavaraa sisään.
    Ripustimeksi oli alkuperäinen idea laittaa henkari ja sellaisen tähän voisi hyvin laittaa. Itselläni vaihtui henkari kuitenkin puunpätkiin, jotka kasvihuoneesta löysin. Tilalle kävisi hyvin myös joku käkkärä oksakin. Tätä oksaa varten tarvitsee kuitenkin tehdä lenkit josta tasku ripustetaan oksaan.

 Kun takakappale on valmis, vedetään viimeinen silmukka pitkäksi, oksan mentäväksi. Koukku otetaan poissilmukasta ja viedään seuraavan silmukan alta ja vedetään lanka läpi, jätä kuitenkin edellinen silmukka löysäksi.( Tässä vaiheessa on hyvä työntää oksa silmukan väliin, jottei silmukka kiristy liian pieneksi). Tee piilosilmukka eli vedä seuraavan silmukan alta taas lanka ja vedä se samalla edellisen silmukan läpi. Vedä tämä silmukka taas löysäksi ja työnnä oksaa senkin läpi. Kertokoon kuva tarkemmin. Käytännössä joka toisesta silmukasta tulee löysä lenkki oksalle ja joka toiseen tulee piilosilmukka.

 Lopuksi yhdistin taskukappaleet takakappaleeseen. Kuvat puhukoot taas puolestaan. Yllä havainnollistava kuva, kuinka "ompelin" taskut paikoilleen.Kuvassa siis kahden kappaleen reunat vastakkain.
    Alas lisäsin myös toisen oksan. Oksa ei ole välttämätön, mutta laitoin sen pitämään pussukan "ryhdissä" jottei se täytetyn taskun kanssa pyöristy. Makuasioita siis :)
    Ja tällainen siitä tuli:









perjantai 11. maaliskuuta 2016

Käsitöitä elannoksi



Onko käsitöillä tienaaminen pelkkää haihattelua, vai voiko sillä oikeasti tienata? Olen välillä suunnitellut jonkun näköistä yritystoimintaa, ja nyt taas nämä asiat pyörii mielessä. Koulutukseltani olen talonrakentaja. Alassa ei sinänsä mitään vikaa ole, käsityöt ja yrittäjyys vaan kiehtoo.
    Miten niillä kädentaidoilla sitten voisi tienata? Ekana tulee tietysti mieleen tehdä omia töitä myyntiin. Tätä olen joskus suunnitellutkin ja tilauksesta olen tuotteita tehnytkin. Toiminta on kuitenkin niin pientä ja satunnaista, ettei se vielä mitään yritystoimintaa ole ollut, eihän minulla ole edes toiminimeä. Toisaalta on saanut jo tässä pienimuotoisessa toiminnassa saanut nähdä alan mahdottomuuden. Materiaalit maksaa, työaikaa kuluu useita tunteja, vaikka olisi nopeakin tekemään ja asiakas ei kuitenkaan haluaisi maksaa edes samaa hintaa kun halpiskaupan liukuhihnamatosta. Poikkeuksia tietysti on, mutta pääasiassa näin. Ja jos taas poljet maahan sen oman työn hinnan asiakkaita saadaksesi, poljet samalla kädentaitojen arvostusta entisestään, etkä tienaa itse mitään. Sen verran täytyy arvostaa omaa työtään, ettei niitä ilmatteeksi tehtaile (lahjat ym. ovat erikseen). Tuotteen täytyisi olla joku edullisesta materiaalista pienellä työmäärällä valmistettu uniikki juttu, jolle on kysyntää.

Open Sign & Closed Sign, Two Sided, Boutique Open Sign, Cafe Sign, Office Sign, Store Sign, Shop Sign, Salon Sign, Wooden Open Sign
Kuva täältä: https://www.etsy.com/listing/219916023/open-sign-closed-sign-two-sided-boutique

    Voisikos sitten myydä muuta kuin valmiita tuotteita? Tällä kertaa itselläni pyörii mielessä käsityötarvikkeiden jälleenmyynti. Ensin täytyisi varmaan perustaa toiminimi ja alkaa selvitellä tukkupaikkoja, josta sitä myytävää saisi tilattua. Ja tietysti rajata, että mitä tarviketta myy. Lankoja ja kutimia? Vai kaikkea nappia ja nippeliä maan ja taivaan väliltä? Mihin hintaan sitä tavaraa tukuista saa ja kuinka paljon katetta niihin täytyy pistää että pulju pysyy pystyssä ja itsellekin jää jotain elämiseen? Tukkuhintoja ei varmaankaan saa tietää ennenkuin on se toiminimi ja pääsee tukkukauppiaiden juttusille. Tässäkin täytyy ottaa se askel tuntemattomaan. Mutta sitähän se yrittäminen taitaa olla, pitää uskaltaa ottaa se askel.
    Näiden edellisten rinnalla voisi myydä myös omia ohjeitaan. Netissähän on ainakin Ravelry, jossa kaupataan yksityisten ihmisten ohjeita, yrityksienkin? En ole tarkemmin tähän saittiin perehtynyt, mutta voisiko tällaisia ohjeita myydä ihan paperisinia eteenpäin? Voiko ihan itseoppinut ideoita pursuva "maallikko" myydä sellaisia, vai pitääkö olla joku taideteollisuusartesaani, jotta on oikeus tehdä ohjeita? Itse en kyllä tähän usko. Jos asetat sen esteeksi tekemisillesi ettet ole käynyt siihen koulua, niin silloinhan se on este etkä voi koskaan tehdä mitään, ennenkuin olet koulun käynyt. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ajattelisin näin joka alasta, en ole mikään valelääkärien kannattaja :D Mutta kädentaidoista puhuttaessa tekemään mielestäni oppii tekemällä, ei lukemalla. Muistan kuinka raksakoulussa meille painotettiin, että vain tekemällä oppii, tämän koulun jälkeen se oppiminen vasta alkaa.
    Mitäpäs jos järjestyisi joku tila ja alkaisi pitää jotain käsityökurssia? Tämä ajatus tuntuisi myös kivalta. Erityisesti olisi kiva vetää jotain lasten käsityöryhmää, jossa tutustuttaisiin erilaisiin menetelmiin ja materiaaleihin. Tässä kohtaa herää kysymys, onko tämä sitten laillista, jos ei ole koulutusta. Ja toisaalta minkä koulutuksen tähän tarvitsisi? Jos jollakulla on tästä jotain tietoa tai kokemusta, kuulisin niistä mielelläni! :) Tietysti sen kurssin sisällön täytyisi olla sellainen, että on itse varma ja osaa asiasta opettaa ja neuvoa. Ei voi rahastaa mistään tyyliin: "tulkaa niin kokeillaan miten nuo kangaspuut toimii). Voisiko olla ideaa myös järjestää jotain ns. käsityöiltoja Marttakerho -tyyliin, jossa kaikki voisivat tehdä omia töitään? Tässä kohtaa täytyisi miettiä, mistä sen tulon saisi. Olisiko tarjolla ostaa niitä materiaaleja samalla, vai olisiko nämä illat niin sanotusti markkinointiin käytettyä aikaa?

Kuva täältä: http://www.giftsfromhandpicked.co.uk/new-home/heaven-sends-reversible-open-closed-sign.html

    No missäs näitä tuotteita/palveluita sitten myisi? Blogissa? Verkkokaupassa? Kivijalkakaupassa? Kivijalkakauppa on heti poissuljettu, jos toiminta on vasta pientä ja tulot vähäisiä. Entäs jos se kivijalka seisoo jo oman kotinsa kyljessä?  Vaihtoehto tietysti saada tuotteillensa jälleenmyyjiä, jolloin itse ei tarvitse omistaa sitä kivijalkaa. Meneekö kaikki voitot sitten välikäden provikoihin? Tämä voisi tietysti olla täydentävä myyntitapa, mutta ehkä itse en laskeutuisi pelkästään tämän varaan näillä tuotteilla. Monesti näkee blogeihin perustettuja "verkkokauppoja", joissa esitellään tuotteet ja "ota yhteyttä sähköpostiini tilatessasi". Tämä on varmasti kaikkein vähiten alkupanosta kaipaava vaihtoehto, ja itsellänikin mattojen myynti on tapahtunut tähän malliin. Hyvä vaihtoehto varmaan ainakin alkuun lähteä näin kokeilemaan, muttei anna mielestäni niin ammattimaista kuvaa toiminnasta. Verkkokaupan perustus vaatii jo vähän tietoteknisiä taitoja, verkkokaupan ja jonkun maksujärjestelmän ostamista, näin karkeasti. Liittyyhän siihen muutakin. Käsittääkseni usea verkkokauppa ohjelma maksaa jonkun alkusumman ja käytöstä kuukausimaksun. Korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin. Ja mitäs se maksutavan hankkiminen maksaa? Sekin varmaan jotain kuukausimaksuja. Tämä ei ole enää ilmainen, joten jotain tuloja olisi saatav, jotta kauppaa pyörittää, ja vielä pitäisi jäädä omaankin taskuun jotain.
    No tässä nyt tämmöistä höpinää tällä kertaa. Ehkäpä jollain muullakin pyörii samanlaisia ajatuksia mielessä. Kommentoi ihmeessä, olisi kiva kuulla muidenkin ajatuksia ja kokemuksia aiheesta :).

   Ja jottei mene liian tekstipainotteiseksi niin lisään tähän loppuun sneak peekin käsillä olevasta työstäni. Julkaisen siitä oman jutun kunhan saan valmiiksi :)


PS. Nukkupöllön blogissa on arvonta meneillään. Täällä pääsee osallistumaan :)

perjantai 26. helmikuuta 2016

Karnaluks

Pääsin minäkin eilen viimein tutustumaan Karnaluksiin, kun lähdimme extempore Tallinnanristeilylle. Karnaluks ei tarvine esittelyjä, ainakin se käsityöläisfoorumeilla on tunnettu paikka. Itse päätin suunnistaa sinne kävellen lyhyintä reittiä. Matkaa terminaalilta oli n. 1,5km ja hyvillä kengillä matka taittui äkkiä. Olin varautunut ennakkotietojen perusteella että paikka olisi vaikea löytää. Sinänsä reitti sinne oli helppo kun oli karttaan merkitty reitti, mutta itse liike oli kyllä hyvin piilossa. Pääovilla lukee pienellä Karnaluks ja kaksi ja puoli kerrosta portaita ja parit ovet, niin oltiin perillä. Olin matkarattaiden kanssa liikkeellä ja oli hommansa kivuta ylös, mutta päästiin kuitenkin. Yhtään isompien rattaiden kanssa en lähtisi, sillä portaat käy aina vaan vaikeammiksi ja liikkeessä on aika ahdasta liikkua. Matkarattailla mahtui kulkemaan ns. pääkäytäviä pitkin ja pienimpiin puikahdin vain itse. Ja olihan siellä vaikka mitä! Itselläni oli listalla tarvittavat jutut, jotka ensin kiersin etsimässä koriini. Sen jälkeen katselin muuta. Tänne ei kyllä kiireessä kannata tulla :D 


Tukkukauppa oli täynnä jos jonkinmoista ompelutarviketta, kankaita, neulonta- ja virkkaustarpeita sekä monet hyllyt lankoja. Lankahyllyjen välistä löytyi myös trikookudelaatikot sekä hylly ontelokuteita. Ontelokuteet oli n. 13e/kg ja trikookuteet 4,32e kilolta. Ja pakkohan sitä kudetta oli tuohon hintaan ostaa :) Trikookudevalikoima oli aika suppea, mutta löysin usean pussin samaa mustaa kudetta. Tai se näytti mustalta, mutta kotona enemmänkin tummanharmaalta. Ja hyvä niin. Kudetta tuli yhteensä 6,5 kiloa ja hintaa vähän alle 30e. Hyvät kaupat mielestäni :)
PS. Kassatoiminta oli hyvin hidasta. Heillä ei ilmeisimmin ollut käytössä mitään viivakoodisysteemiä, vaan jokaista tuotetta tutkittiin ja naputeltiin pitkään.






 Tässä vielä koko saldo. Listallani oli lähinnä ompelujuttuja kahta projektia varten. Pari virkkuukoukkua otin kokeiluun. Olisi pitänyt kahmia niitä enemmänkin 70sentin kappalehinnalla! Kaiken tämän sai alle 45 eurolla, joista siis kudesatsi oli suurin menoerä. Piti jo illalla keriä eka vyyhti ja aloittaa virkkaus, mitäpä muutakaan kuin mattoa :D Idea on keittiönmatosta mielessä joten se pitää saada :)





maanantai 15. syyskuuta 2014

Käsitöiden myyminen

Olen viime aikoina pohdiskellut käsityöharrastustani ja käsitöillä tienaamista. Virkkuutöitä tulee tehtyä yli oman tarpeen ja joissain haaveissani tekisin sitä työkseni. Toki sinne on pitkä matka. Mutta aiheen innoittamana olen ottanut selvää mm. käsityömyynnin verotuksesta ja se tuntuu olevan kovin suuri kiistan ja toisaalta taas kysymysten aihe. Tätä ajatusta tukee ainakin Facebook -ryhmissä käytävät kiivaat keskustelut aiheesta. Joku mainitsee käsityöverotuksen niin riita on valmis. Itsekin varmaan sohaisen muurahaispesään pohtiessani tätä ääneen.
   Näihin tietoihin olen itse päätynyt monien lähteiden perusteella (mm. vero.fi): kaikki tulot ilmoitetaan veroilmoitukseen, koska kaikesta tulosta maksetaan veroa. Ymmärtääkseni alle 1000€ vuosituloista ei tarvitse maksaa veroja, mutta käytännössä hyvin harvalla on niin vähän tuloja, sillä tuloiksi tähän lasketaan myös Kelan sosiaalietuudet. Esim. kotihoidontukea tulee vuodessa yli 7000 euroa, joten tuo 1000€ veroraja menee jo siinä yli. Toisin sanoen pienikin käsityön tai minkä tahansa uuden tavaran myynti on tuloveron alaista. Tämä tuntuu olevan monelle epäselvää, sillä ajatellaan, että jos en näistä käsitöistäni tienaa yli tonnia vuodessa, ei näistä edes tarvitse ilmoittaa tai maksaa veroa. Toinen juttu on sitten arvonlisävero, jossa tiettyä tulonlajia täytyy tulla yli 8000 (olikohan 8500€ tarkka raja), jonka jälkeen joutuu alvia maksamaan. Tämä tarkoitaa käsittääkseni sitä, että käsitöistä täytyy myydä vuodessa yli 8 tonnin edestä, jotta sitäkin joutuisi maksamaan. Joillan tuntuu olevan se ajatus, että alle tuon alv-rajan saa tienata verottomasti, ts. ei tiedetä tuosta tuloverosta. Oikeat luvut kannattaa tarkistaa verotoimistosta. Jos olen ymmärtänyt väärin, korjatkoon joku :)
   Toinen asia on sitten, halutaanko näitä veroja maksaa, tiesi niistä tai ei. Sellaisia lauseita näkee, kuten: "Olen maksanut ikäni veroja kaikesta, joten saan myydä näitä harrasteitani verottomasti" tai "Ei verottajaa kiinnosta minun vähäiset sukkatienestini". Ihan kuin rehellisellä veronmaksulla saa vastineeksi luvan epärehelliseen myyntiin. Ja joku jättää verot maksamatta, koska "ei sillä valtiontaloutta korjata, puuttuisivat eka yritysten veronkiertoon". Totta, mutta sekö oikeuttaa yksityisen veronkierron? Ja toisaalta pienistä peroista kasvaa suuri joki. Eikö ole jokaisen oikeus ja velvollisuus kantaa kortensa kekoon, varsinkin tässä taloustilanteessa? Toki jos myisin yhden sukkaparin muun kirppistavaran joukossa, en ehkä jaksaisi siitä verottajalle ilmoittaa. Sen 2 euron voiton voinee laskea kirppistulojen joukkoon. Mutta jos siinä kirppispöydällä on enempikin niitä käsitöitä niin miksei niistä voi sitten ilmoittaa? Itselleni syitä, miksi haluan verot maksaa on ensinäkin se, että laki käskee niin. Haluan pitää omantuntoni puhtaana sen suhteen. Toinen iso syy on se, etten halua syödä toisten leivästä. Joku ja aika monikin koittaa tienata leipänsä kädentöillään vielä verojenkin jälkeen, ja minä lähden kilpailemaan heidän asiakkaistaan alihinnoitetuilla tuotteilla, koska en maksa veroja, enkä nyt muutenkaan viitsi näistä mitään pyytää koska ihan harrastuksena näitä ilokseni teen. Harmittaa kommentit "pitää sitten lopettaa tekeminen jossei näitä saa myydä". Ai ei voi enää kutoa, jos ei saa niitä verottomasti kaupata myyjäisissä? Niitähän voi lahjoittaa ilmaiseksi hyväntekeväisyysjärjestöille, sairaaloihin ym. jos ei jaksa veroista huolehtia. Ihan kuin koko käsityöharrastus riippuu siitä myynnistä - ja verottomasta myynnistä nimenomaan. Noh tulipa sepostus, mutta piti päästä purkautumaan aiheesta. Enkä ole mikään kateellinen kyttä, joka laskeskelee, kuka maksaa veronsa ja kuka ei (tuntuu, että joka näistä veroista paasaa, on sellainen). Mutta tässä omat ajatukseni asiasta, koska se on minullekin tullut ajankohtaiseksi.
   
   Loppukevennykseksi vielä viikonlopun touhuja. Suunnittelin omia virkkuumalleja, ja seuraavana niitä voisi kokeilla soveltaa valmiisin töihin. Ja vaikka jotain ohjetta väsäillä jostain. Nämä siis vasta kokeilutilkkuja. Tosin päällimmäisenä ei ole oma mallini, kunhan tein yhden isoäidinneliönkin :).


keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Matto matto matto

Blogipäivitystä täältä sairasvuoteen pohjalta. Vaikka ei tämän pikkuväen kanssa kauheasti makoilla. Keskeneräisten töiden pino vaan kasvaa. Mummilleni menevässä mattoprojektissa loppui kuitenkin se kude kesken ja lisää odotellaan saapuvaksi. Toinenkin keskeneräinen matto odottelee, kunnes selviää tarkemmat mitat matolle. Pakko oli siis aloittaa joku "välityö" ja kaivoinkin esiin viimeviikolla Lankamaailmasta kahmitut hapsulangat. Lanka on nimeltänsä Malibu ja euron/kerä tarjous pakotti tyhjentämään koko hylly liiloista keristä. Oli mulla kyllä jo ajatuskin, mitä niistä tekisin, en ihan summanmutikassa sitä lankaa hamstrannut. Aloitin nimittäin kokeilemaan hapsumatton tekoa. Kerron lisää jos/kun saan maton joskus valmiiksi ja pystyn jakamaan kuvia. :)

Siinä kaikki 13 kerää


PS. Kävin ekaa kertaa Lankamaailmassa paikanpäällä ja käyn uudestaanki, siellä oli kyllä valikoimaa mistä valita! Ja paljon tarjouksia.