Käsitöitä elannoksi

Onko käsitöillä tienaaminen pelkkää haihattelua, vai voiko sillä oikeasti tienata? Olen välillä suunnitellut jonkun näköistä yritystoimintaa, ja nyt taas nämä asiat pyörii mielessä. Koulutukseltani olen talonrakentaja. Alassa ei sinänsä mitään vikaa ole, käsityöt ja yrittäjyys vaan kiehtoo.
    Miten niillä kädentaidoilla sitten voisi tienata? Ekana tulee tietysti mieleen tehdä omia töitä myyntiin. Tätä olen joskus suunnitellutkin ja tilauksesta olen tuotteita tehnytkin. Toiminta on kuitenkin niin pientä ja satunnaista, ettei se vielä mitään yritystoimintaa ole ollut, eihän minulla ole edes toiminimeä. Toisaalta on saanut jo tässä pienimuotoisessa toiminnassa saanut nähdä alan mahdottomuuden. Materiaalit maksaa, työaikaa kuluu useita tunteja, vaikka olisi nopeakin tekemään ja asiakas ei kuitenkaan haluaisi maksaa edes samaa hintaa kun halpiskaupan liukuhihnamatosta. Poikkeuksia tietysti on, mutta pääasiassa näin. Ja jos taas poljet maahan sen oman työn hinnan asiakkaita saadaksesi, poljet samalla kädentaitojen arvostusta entisestään, etkä tienaa itse mitään. Sen verran täytyy arvostaa omaa työtään, ettei niitä ilmatteeksi tehtaile (lahjat ym. ovat erikseen). Tuotteen täytyisi olla joku edullisesta materiaalista pienellä työmäärällä valmistettu uniikki juttu, jolle on kysyntää.

Kuva täältä: https://www.etsy.com/listing/219916023/open-sign-closed-sign-two-sided-boutique

    Voisikos sitten myydä muuta kuin valmiita tuotteita? Tällä kertaa itselläni pyörii mielessä käsityötarvikkeiden jälleenmyynti. Ensin täytyisi varmaan perustaa toiminimi ja alkaa selvitellä tukkupaikkoja, josta sitä myytävää saisi tilattua. Ja tietysti rajata, että mitä tarviketta myy. Lankoja ja kutimia? Vai kaikkea nappia ja nippeliä maan ja taivaan väliltä? Mihin hintaan sitä tavaraa tukuista saa ja kuinka paljon katetta niihin täytyy pistää että pulju pysyy pystyssä ja itsellekin jää jotain elämiseen? Tukkuhintoja ei varmaankaan saa tietää ennenkuin on se toiminimi ja pääsee tukkukauppiaiden juttusille. Tässäkin täytyy ottaa se askel tuntemattomaan. Mutta sitähän se yrittäminen taitaa olla, pitää uskaltaa ottaa se askel.
    Näiden edellisten rinnalla voisi myydä myös omia ohjeitaan. Netissähän on ainakin Ravelry, jossa kaupataan yksityisten ihmisten ohjeita, yrityksienkin? En ole tarkemmin tähän saittiin perehtynyt, mutta voisiko tällaisia ohjeita myydä ihan paperisinia eteenpäin? Voiko ihan itseoppinut ideoita pursuva "maallikko" myydä sellaisia, vai pitääkö olla joku taideteollisuusartesaani, jotta on oikeus tehdä ohjeita? Itse en kyllä tähän usko. Jos asetat sen esteeksi tekemisillesi ettet ole käynyt siihen koulua, niin silloinhan se on este etkä voi koskaan tehdä mitään, ennenkuin olet koulun käynyt. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ajattelisin näin joka alasta, en ole mikään valelääkärien kannattaja :D Mutta kädentaidoista puhuttaessa tekemään mielestäni oppii tekemällä, ei lukemalla. Muistan kuinka raksakoulussa meille painotettiin, että vain tekemällä oppii, tämän koulun jälkeen se oppiminen vasta alkaa.
    Mitäpäs jos järjestyisi joku tila ja alkaisi pitää jotain käsityökurssia? Tämä ajatus tuntuisi myös kivalta. Erityisesti olisi kiva vetää jotain lasten käsityöryhmää, jossa tutustuttaisiin erilaisiin menetelmiin ja materiaaleihin. Tässä kohtaa herää kysymys, onko tämä sitten laillista, jos ei ole koulutusta. Ja toisaalta minkä koulutuksen tähän tarvitsisi? Jos jollakulla on tästä jotain tietoa tai kokemusta, kuulisin niistä mielelläni! :) Tietysti sen kurssin sisällön täytyisi olla sellainen, että on itse varma ja osaa asiasta opettaa ja neuvoa. Ei voi rahastaa mistään tyyliin: "tulkaa niin kokeillaan miten nuo kangaspuut toimii). Voisiko olla ideaa myös järjestää jotain ns. käsityöiltoja Marttakerho -tyyliin, jossa kaikki voisivat tehdä omia töitään? Tässä kohtaa täytyisi miettiä, mistä sen tulon saisi. Olisiko tarjolla ostaa niitä materiaaleja samalla, vai olisiko nämä illat niin sanotusti markkinointiin käytettyä aikaa?

Kuva täältä: http://www.giftsfromhandpicked.co.uk/new-home/heaven-sends-reversible-open-closed-sign.html

    No missäs näitä tuotteita/palveluita sitten myisi? Blogissa? Verkkokaupassa? Kivijalkakaupassa? Kivijalkakauppa on heti poissuljettu, jos toiminta on vasta pientä ja tulot vähäisiä. Entäs jos se kivijalka seisoo jo oman kotinsa kyljessä?  Vaihtoehto tietysti saada tuotteillensa jälleenmyyjiä, jolloin itse ei tarvitse omistaa sitä kivijalkaa. Meneekö kaikki voitot sitten välikäden provikoihin? Tämä voisi tietysti olla täydentävä myyntitapa, mutta ehkä itse en laskeutuisi pelkästään tämän varaan näillä tuotteilla. Monesti näkee blogeihin perustettuja "verkkokauppoja", joissa esitellään tuotteet ja "ota yhteyttä sähköpostiini tilatessasi". Tämä on varmasti kaikkein vähiten alkupanosta kaipaava vaihtoehto, ja itsellänikin mattojen myynti on tapahtunut tähän malliin. Hyvä vaihtoehto varmaan ainakin alkuun lähteä näin kokeilemaan, muttei anna mielestäni niin ammattimaista kuvaa toiminnasta. Verkkokaupan perustus vaatii jo vähän tietoteknisiä taitoja, verkkokaupan ja jonkun maksujärjestelmän ostamista, näin karkeasti. Liittyyhän siihen muutakin. Käsittääkseni usea verkkokauppa ohjelma maksaa jonkun alkusumman ja käytöstä kuukausimaksun. Korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin. Ja mitäs se maksutavan hankkiminen maksaa? Sekin varmaan jotain kuukausimaksuja. Tämä ei ole enää ilmainen, joten jotain tuloja olisi saatav, jotta kauppaa pyörittää, ja vielä pitäisi jäädä omaankin taskuun jotain.
    No tässä nyt tämmöistä höpinää tällä kertaa. Ehkäpä jollain muullakin pyörii samanlaisia ajatuksia mielessä. Kommentoi ihmeessä, olisi kiva kuulla muidenkin ajatuksia ja kokemuksia aiheesta :).

   Ja jottei mene liian tekstipainotteiseksi niin lisään tähän loppuun sneak peekin käsillä olevasta työstäni. Julkaisen siitä oman jutun kunhan saan valmiiksi :)

PS. Nukkupöllön blogissa on arvonta meneillään. Täällä pääsee osallistumaan :)

Karnaluks

Pääsin minäkin eilen viimein tutustumaan Karnaluksiin, kun lähdimme extempore Tallinnanristeilylle. Karnaluks ei tarvine esittelyjä, ainakin se käsityöläisfoorumeilla on tunnettu paikka. Itse päätin suunnistaa sinne kävellen lyhyintä reittiä. Matkaa terminaalilta oli n. 1,5km ja hyvillä kengillä matka taittui äkkiä. Olin varautunut ennakkotietojen perusteella että paikka olisi vaikea löytää. Sinänsä reitti sinne oli helppo kun oli karttaan merkitty reitti, mutta itse liike oli kyllä hyvin piilossa. Pääovilla lukee pienellä Karnaluks ja kaksi ja puoli kerrosta portaita ja parit ovet, niin oltiin perillä. Olin matkarattaiden kanssa liikkeellä ja oli hommansa kivuta ylös, mutta päästiin kuitenkin. Yhtään isompien rattaiden kanssa en lähtisi, sillä portaat käy aina vaan vaikeammiksi ja liikkeessä on aika ahdasta liikkua. Matkarattailla mahtui kulkemaan ns. pääkäytäviä pitkin ja pienimpiin puikahdin vain itse. Ja olihan siellä vaikka mitä! Itselläni oli listalla tarvittavat jutut, jotka ensin kiersin etsimässä koriini. Sen jälkeen katselin muuta. Tänne ei kyllä kiireessä kannata tulla :D 

Tukkukauppa oli täynnä jos jonkinmoista ompelutarviketta, kankaita, neulonta- ja virkkaustarpeita sekä monet hyllyt lankoja. Lankahyllyjen välistä löytyi myös trikookudelaatikot sekä hylly ontelokuteita. Ontelokuteet oli n. 13e/kg ja trikookuteet 4,32e kilolta. Ja pakkohan sitä kudetta oli tuohon hintaan ostaa :) Trikookudevalikoima oli aika suppea, mutta löysin usean pussin samaa mustaa kudetta. Tai se näytti mustalta, mutta kotona enemmänkin tummanharmaalta. Ja hyvä niin. Kudetta tuli yhteensä 6,5 kiloa ja hintaa vähän alle 30e. Hyvät kaupat mielestäni :)

PS. Kassatoiminta oli hyvin hidasta. Heillä ei ilmeisimmin ollut käytössä mitään viivakoodisysteemiä, vaan jokaista tuotetta tutkittiin ja naputeltiin pitkään.

 Tässä vielä koko saldo. Listallani oli lähinnä ompelujuttuja kahta projektia varten. Pari virkkuukoukkua otin kokeiluun. Olisi pitänyt kahmia niitä enemmänkin 70sentin kappalehinnalla! Kaiken tämän sai alle 45 eurolla, joista siis kudesatsi oli suurin menoerä. Piti jo illalla keriä eka vyyhti ja aloittaa virkkaus, mitäpä muutakaan kuin mattoa :D Idea on keittiönmatosta mielessä joten se pitää saada :)

Ratkaisu pulmaan

Kirjoitin muinoin hexagonpulmasta. Olin tehnyt siis kasan kuusikulmaisia popcornflowereita, enkä oikein tiennyt, mitä niistä tulisi. Kuusikulmioista ajatukseni liukui virkattuun pöllötyynyyn (Heidi Bearsin luoma pehmo). Olen tehnyt yhden pöllön aikaisemminkin. Pöllö kasataan alkuperäisen mallin mukaan afrikankukista. Ajattelin sitten kokeilla miltä pöllö näyttäisi näissä popcornflowereissa. Virkkasin muutaman popcornikukan viisikulmioon, joita pöllöön muutama muistaakseni menee. Sitten purin sen aikaisemman tyynyvirityksen ja ompelin tälläkertaa kankaasta samanmuotoisen tyynyn ja täytin sen vanulla. Näissä popcorneissa on aika isot reiät, joten vanu olisi varmaan pursuillut niistä ulos. Sitten kokosin pöllön tyynyn päälle. Pöllön paketoin äidilleni joululahjaksi :)

 

Ps. paloja jäi edelleen...

Lampun tuunaus

Sain taannoin äitipuoleltani vanhan kattolampun. Lampun muoviosat oli ajankuluessa haurastuneet ja katkeilivat irti lähes itsekseen. Viime viikonloppuna iski sitten inspiraatio ja kaivoin lampun esiin. 

Irrotin kaiken lukuunottamatt ulointa metallikehää.

Kaapissa oli villasekoitelankaa valmiina (piti tulla tytölle villapaidaksi, mutta..).

Projektin vaikein osuus: mitä kuviota siihen virkkaan? Kerran aloitettuani ja purettuani päädyin tällaiseen. (Kuvio on aloitettu virkkaamaan metallirenkaan yläreunasta alaspäin, joten valmiissa lampussa kuvio on tavallaan ylösalaisin).

Ja tällainen siitä tuli. Ihan kelvollinen, varsinkin jos vertaa edelliseen viritykseen. Lamppu roikkuu nyt keittiön katossa. Langaksi olisi voinut sopia joku ohut trikookudekin, Kude olisi toisaalta tullut painamaan enempi, jolloin kehikkoon olisi varmaan tarvinut jotain lisävahvistusta. Nuo valmiina olleet metallirenkaat on aika ohuenlaisia nimittäin. 

Lampusta tulee ainakin kivan pehmeä valo.

Loppukevennykseksi vielä kuva uudesta kavhipannustani.Pannun nuppi oli ongelmallinen, sillä metallisena se oli aina tulikuuma veden keittämisen jälkeen. Sitten tuli idea virkatusta pallosta. Nyt ei ainakaan näpit pala :D 

Lanka loppuu kesken

Ajattelin koota tähän kuvalliset ohjeet eri tavoista jatkaa uudella langalla keskellä työtä. Esimerkkikuvissani virkkaan pylväitä ympyränä trikookuteella. Tavat toimivat samalla periaatteella muissakin silmukoissa, esim kiinteissä silmukoissa. Tapoja on varmasti monia muitakin, tässä nyt vain omat tapani. Toistaiseksi nämä tavat on ainakin käytössä pitäneet. Vaihdoksesta tulee sitä pitävämpi, mitä enemmän jättää pääteltävää lankaa. Kannattaa myös tehdä pylväistä (tai muista) silmukoista napakoita silloin, kun niiden alla kulkee pääteltävä lanka. Jos pylväs jää löysäksi, lanka voi lähteä löystymään helpommin. (Ps. kuvat saa isommaksi klikkaamalla, ne näkyvät aika pieninä muuten)

Tapa 1

Tätä tapaa käytän varmaan eniten. Se on huomaamaton ja helppo. Jos tätä tapaa käyttää, tarvitsee vain olla hereillä ajoissa, sillä lankaa täytyy olla vielä useampaan silmukkaan jäljellä. Joskus huomaan langanlopun vasta kun langanpätkä on jo kädessä ja silloin käytän jotain toista tapaa.

Kun lankaa on jäljellä vielä n. 10 silmukkaan, ota uusi lanka kulkemaan alemman kerroksen päälle-

Virkkaa pylväs niin, että uusi lanka jää alle.

Virkkaa vielä muutama pylväs ja vedä alla kulkevaa lankaa niin, että langanpää jää nätisti ekan pylvään alle piiloon.

Kun lankaa on jäljellä enää 10-20cm, vaihdetaan virkattavaa lankaa. Virkkaa pylväs viimeistä läpivetoa vaille valmiiksi.

Viimeiseen koukkaukseen otakin koukulle uusi lanka, joka on kulkenut pylväiden alla.

Jatka pylväitä uudella langalla, jätä vanhan langan loppu kulkemaan pylväiden sisään alemman kerroksen päälle.

Vaihdos on huomaamaton.

 Tapa 2

Tämäkin tapa on huomaamaton päälle päin. Tämä tapa on hyvä jos langanloppu tulee yllättäen.

Kun lankaa on jäljellä ~20 cm, ota koukku silmukasta ja vie se edellisten silmukoiden läpi, samaa reittiä, jota äsken vedit langan.

Taita uuden langan alusta ~20 cm päällekkäin ja vedä lenkki silmukoiden läpi.

Nyt sinulla on koukulla kaksi silmukkaa. Jätä molemmat langanpätkät edellisen kerroksen päälle ja jatka virkkausta normaalisti uudella langalla. Langanloput jäävät kulkemaan pylväiden sisään.

Kiristä langanpätkät muutaman pylvään jälkeen, jotta langanvaihdosta tulee napakka.

 Tapa 3, solmu

Solmusta olen kuullut sanottavan, ettei se kestä käytössä. Riippuu varmasti myös kohteesta, onko kyseessä käytössä oleva vaate vai esim kori. Itse käytän solmua harvemmin, varsinkin kuteella tehtäessä, koska solmusta tulee aika iso möykky.

Kun lankaa on taas vähän jäljellä, solmi uusi lanka tiukasti edellisen silmukan juureen. Jätä päättelylankaa taas ~20 cm.

Jätä langanpätkät taas kulkemaan pylväiden sisään. Solmu jää näkymään hieman ulospäin.

 Tapa 4

Tässä tavassa virkataan hetken aikaa kaksinkertaisella langalla. Tämä toimii ehkä paremmin ohuemmilla langoilla, sillä kuteessa paksuunnus näkyy helpommin ulospäin. Tätäkin tapaa käytän harvemmin.

Kun lankaa on jäljellä muutaman (tai muutaman lisää, aina varmempi) pylvään verran, ota taas koukku silmukasta ja vie se edellisten silmukoiden läpi.

Ota uusi langanpää koukulle ja vie se silmukoiden läpi. Jatka virkkausta nyt kahdella langalla. Aloita pylväs varoen, sillä lanka helposti vetäytyy perässä pois silmukoiden takaa.

Tämä tapa jää ulospäin näkyviin toisia paksumpina pylväinä, riippuu vähän kohteesta, haittaako se vai ei. Ongelmia tässä voi olla myös, että vanhan langan loppu jää huonoon paikkaan "töyhtöttämään". Silloin sen voi vetää esim. seuraavan/seuraavien pylväiden alle päättymään. Tämä on vähän kikkailua vaativaa, mutta periaatteessa onnistuu näinkin.

Toivottavasti näistä ohjeista oli jollekin apua :)

Käsitöiden myyminen

Olen viime aikoina pohdiskellut käsityöharrastustani ja käsitöillä tienaamista. Virkkuutöitä tulee tehtyä yli oman tarpeen ja joissain haaveissani tekisin sitä työkseni. Toki sinne on pitkä matka. Mutta aiheen innoittamana olen ottanut selvää mm. käsityömyynnin verotuksesta ja se tuntuu olevan kovin suuri kiistan ja toisaalta taas kysymysten aihe. Tätä ajatusta tukee ainakin Facebook -ryhmissä käytävät kiivaat keskustelut aiheesta. Joku mainitsee käsityöverotuksen niin riita on valmis. Itsekin varmaan sohaisen muurahaispesään pohtiessani tätä ääneen.

   Näihin tietoihin olen itse päätynyt monien lähteiden perusteella (mm. vero.fi): kaikki tulot ilmoitetaan veroilmoitukseen, koska kaikesta tulosta maksetaan veroa. Ymmärtääkseni alle 1000€ vuosituloista ei tarvitse maksaa veroja, mutta käytännössä hyvin harvalla on niin vähän tuloja, sillä tuloiksi tähän lasketaan myös Kelan sosiaalietuudet. Esim. kotihoidontukea tulee vuodessa yli 7000 euroa, joten tuo 1000€ veroraja menee jo siinä yli. Toisin sanoen pienikin käsityön tai minkä tahansa uuden tavaran myynti on tuloveron alaista. Tämä tuntuu olevan monelle epäselvää, sillä ajatellaan, että jos en näistä käsitöistäni tienaa yli tonnia vuodessa, ei näistä edes tarvitse ilmoittaa tai maksaa veroa. Toinen juttu on sitten arvonlisävero, jossa tiettyä tulonlajia täytyy tulla yli 8000 (olikohan 8500€ tarkka raja), jonka jälkeen joutuu alvia maksamaan. Tämä tarkoitaa käsittääkseni sitä, että käsitöistä täytyy myydä vuodessa yli 8 tonnin edestä, jotta sitäkin joutuisi maksamaan. Joillan tuntuu olevan se ajatus, että alle tuon alv-rajan saa tienata verottomasti, ts. ei tiedetä tuosta tuloverosta. Oikeat luvut kannattaa tarkistaa verotoimistosta. Jos olen ymmärtänyt väärin, korjatkoon joku :)

   Toinen asia on sitten, halutaanko näitä veroja maksaa, tiesi niistä tai ei. Sellaisia lauseita näkee, kuten: "Olen maksanut ikäni veroja kaikesta, joten saan myydä näitä harrasteitani verottomasti" tai "Ei verottajaa kiinnosta minun vähäiset sukkatienestini". Ihan kuin rehellisellä veronmaksulla saa vastineeksi luvan epärehelliseen myyntiin. Ja joku jättää verot maksamatta, koska "ei sillä valtiontaloutta korjata, puuttuisivat eka yritysten veronkiertoon". Totta, mutta sekö oikeuttaa yksityisen veronkierron? Ja toisaalta pienistä peroista kasvaa suuri joki. Eikö ole jokaisen oikeus ja velvollisuus kantaa kortensa kekoon, varsinkin tässä taloustilanteessa? Toki jos myisin yhden sukkaparin muun kirppistavaran joukossa, en ehkä jaksaisi siitä verottajalle ilmoittaa. Sen 2 euron voiton voinee laskea kirppistulojen joukkoon. Mutta jos siinä kirppispöydällä on enempikin niitä käsitöitä niin miksei niistä voi sitten ilmoittaa? Itselleni syitä, miksi haluan verot maksaa on ensinäkin se, että laki käskee niin. Haluan pitää omantuntoni puhtaana sen suhteen. Toinen iso syy on se, etten halua syödä toisten leivästä. Joku ja aika monikin koittaa tienata leipänsä kädentöillään vielä verojenkin jälkeen, ja minä lähden kilpailemaan heidän asiakkaistaan alihinnoitetuilla tuotteilla, koska en maksa veroja, enkä nyt muutenkaan viitsi näistä mitään pyytää koska ihan harrastuksena näitä ilokseni teen. Harmittaa kommentit "pitää sitten lopettaa tekeminen jossei näitä saa myydä". Ai ei voi enää kutoa, jos ei saa niitä verottomasti kaupata myyjäisissä? Niitähän voi lahjoittaa ilmaiseksi hyväntekeväisyysjärjestöille, sairaaloihin ym. jos ei jaksa veroista huolehtia. Ihan kuin koko käsityöharrastus riippuu siitä myynnistä - ja verottomasta myynnistä nimenomaan. Noh tulipa sepostus, mutta piti päästä purkautumaan aiheesta. Enkä ole mikään kateellinen kyttä, joka laskeskelee, kuka maksaa veronsa ja kuka ei (tuntuu, että joka näistä veroista paasaa, on sellainen). Mutta tässä omat ajatukseni asiasta, koska se on minullekin tullut ajankohtaiseksi.

   

   Loppukevennykseksi vielä viikonlopun touhuja. Suunnittelin omia virkkuumalleja, ja seuraavana niitä voisi kokeilla soveltaa valmiisin töihin. Ja vaikka jotain ohjetta väsäillä jostain. Nämä siis vasta kokeilutilkkuja. Tosin päällimmäisenä ei ole oma mallini, kunhan tein yhden isoäidinneliönkin :).